"Vai niin, sinä tiesit edeltäkäsin, mitä minä aioin kysyä. No, mikä sinua tuskastuttaa?"
"En minä tahdo jäädä tänne; minä tahdon kotiin", sanoi tyttö hiljaa nyyhkien.
Juhana lohdutteli häntä muutamin ystävällisin sanoin ja lähetti sitten pois sekä äidin että lapset.
"Vastedes saatte kuulla minusta; minä pidän huolta teistä", sanoi hän.
Nainen tahtoi taas langeta polvilleen, mutta kuningas kutsui käsikirjurinsa, joka sai käskyn viedä pois heidät.
Sitten hän sanoi tälle:
"Nuoruutensa hullutuksia saa katua. Pojasta pidän huolen, mutta tyttö… en voi pyytää kuningatarta ottamaan hänet hovineitsyeksi."
"Ehkäpä minun sallitaan tehdä se?"
"Ajatteles, hän on minun muotoiseni."
"Juuri sen vuoksi, tuumailin."