"Se ehkä tulee kohtaloksemme, ja siihen saanen valmistautua", huokasi
Anna.
"Tahtoisin nähdä teidät hyvin onnellisina", huudahti Sigrid.
"Tiedätkö, että lemmin Kustaa Brahea etenkin hänen tapojensa puhtauden tähden. Olen kuullut ja nähnyt niin paljon ilkeää, etten koskaan unhottaisi, jos hän tekisi jonkun arvottoman teon."
"Oletteko sanonut sen hänelle?"
"Olen, ja hän vastasi, että hän samasta hetkestä alkaen ei katsoisi ansaitsevansa minun lempeäni."
"Se on ritarillista!"
"Ritarillisempaa ei ole! Tuletpa pitämään hänestä paljon, mutta rakastua häneen et saa."
"Eipä vaaraa."
"Mistä sen tiedät?"
Sigrid punastui. "En luule vain", vastasi hän.