"Anteeksi, anteeksi!" Sigrid lankesi hänen jalkoihinsa ja suuteli hänen hameensa lievettä.
"Tahdotko sanoa minulle hänen nimensä?"
"Ennemmin kuolen!"
Prinsessa melkein potkaisi häntä. "Mene sitten", käski hän, "äläkä tule koskaan silmieni eteen!"
Sigrid nousi nopeasti ja riensi ulos.
"Omena ei putoa kauas puusta", sanoi leskikuningatar.
"Voi, kuinka olen pettynyt hänen suhteensa!" huudahti Anna itkien.
Sillä aikaa Sigrid kiiruhti huoneeseensa. Ensi hetkenä hänet valtasi tuska ja suru, mutta hän hillitsi itsensä ja kokoili nopein käsin tarpeitaan. Sitävastoin pani hän erilleen kaikki, mitä oli saanut prinsessalta. Mutta miten päästä kotiin, kun hän oli antanut kaikki, mitä hänellä oli arvokkaampaa, Kustaalle…? Hän seisoi neuvottomana ja väänteli tuskissaan käsiään.
Samassa avautui ovi äkkiä ja prinsessa tuli sisään.
Sigrid katsoi hän en hämillään.