"Samaa sanoo leskikuningatarkin, mutta minä en tahdo."
"Ajattelehan, arvosi, maineesi!"
"Jos nyt panisin pois hänet, tulisi juuri juoruja liikkeeseen; hänen täytyy jäädä, ja Kustaan täytyy joka tapauksessa uskoa hyvää minusta."
"Mutta jos hän kuuntelee juoruja?"
"Niin hän ei ansaitse minua!" huudahti Anna. "Panetpa paljon arvoa kirjuriisi."
"Niin tosiaankin", vastasi Anna nauraen, "olen ihastunut hänen ihanuuteensa. Meidän kesken puhuen, hän jumaloi minua, ja minua huvittaa nähdä eri vivahduksia hänen silmissään sen mukaan, olenko hyvällä vai huonolla tuulella."
"Varo vaan, se voi olla vaarallista leikkiä."
"Senpätähden siitä pidänkin. Minulla ei ole ketään muuta, kenen kanssa huvitella."
"Mutta jos hän pääsee voitolle?"
"Sinä unhotat, että minä olen Vaasan suvun prinsessa", vastasi Anna kovasti punehtuen.