Urhea päällikkö palasi Rääveliin, mukanaan vihollisen tykistö, joukko lippuja, 100 hevosta ja pitkä jono — tuhatkunta rekeä — kaikenmoista saalista. Ruotsalaisten mieshukka oli vähäpätöinen.
Suurimpia vaikeuksia teki tässä sodassa rahan puute.
Muukalaiset palkkasoturit eivät saaneet säännöllisesti palkkaansa, ja he uhkailivat luopua.
Vuonna 1573 pantattiin Räävelissä olevalle saksalaiselle ratsuväelle Loden, Hapsalin ja Lealin linnat, jotta he eivät toteuttaisi uhkaustaan mennä venäläisten puolelle.
Seuraavana vuonna, 1574, ei voitu määräaikaan lunastaa linnoituksia, ja saksalaiset myivät ne Tanskan kuninkaalle tammikuussa 1575.
Epäkohtana oli vielä, että eri kansallisuutta olevien huovien kesken oli paljon kateutta ja eripuraisuutta.
Tämmöisestä syystä täytyi Klaus Tottin luopua Wesenburgin linnan piirityksestä, jonka hän oli menestyksellä alottanut uunnavuonna 1574.
Skottilaisen jalkaväen päällikkö Rutwen oli kiivas ja pikavihainen.
Saksalaisten pöyhkeileminen ja kerskuminen suututti häntä, ja kun hän kuuli väkensä valittavan heidän käytöstään, päätti hän kostaa.
Maaliskuun 17 p:nä hän järjesti väkensä täyteen taisteluasentoon, anasti koko kenttätykistön ja käänsi sen saksalaista ratsuväkeä vastaan.