Jo sitä ennen oli Eerikin aikana surmattujen herrain kuolemantuomio peruutettu.
Sten Eerikinpoika Lejonhufvudin leski ja lapset korotettiin kreivilliseen säätyyn. Sture- ja Brahe-sukujenkreivikuntia laajennettiin, vielä useampia vapaaherra-arvoja annettiin, valtiodrotsin virka uudistettiin ja annettiin kreivi Pietari Brahelle.
Kaksi päivää ennen kruunaustansa kuningas julkaisi aatelisille antamansa etuoikeudet, "koska aateli oli suostunut siihen, että Ruotsin valtakunta saa olla ja pysyä sellaisena kuin se nyt on, perintövaltakuntana."
Samalla lupasi hänen kuninkaallinen majesteettinsa "antaa ja varata sekä ruhtinaille, kreiveille, vapaaherroille, ritareille ja aatelisille että kaikille muillekin, kullekin säätynsä mukaan, sellaisia etuoikeuksia, joita he kauan olivat halunneet ja pyytäneet, joten he saisivat hyvityksen siitä suopeudesta ja uskollisuudesta, jota he aikaisemmin kuninkaan rakkaan isän aikana ja aina sittemminkin ovat kunniallisesti osoittaneet ja tästälähin aina tahtovat osoittaa".
Mitään erityisiä vapauksia aatelittomille säädyille ei sen sijaan kuulunut.
Kaarle herttuakin saapui Upsalaan. Mutta ei edes Katariinan kohteliaisuuskaan voinut karkoittaa pilveä hänen otsaltaan; hän vahvisti ennen antamansa sitoumuksen, että pitää veljensä oikeana herranaan ja Ruotsin valtakunnan kuninkaana sekä hänen kuolemansa jälkeen Sigismundin tai, jos kuninkaalle syntyisi useampia poikia, sen heistä, jonka Juhana testamentissaan siihen määräsi.
Tämän vastineeksi hän vaati vielä uudelleen vakuutta "ruhtinaskunnallemme ja vallanperimys-oikeudellemme aivan sen mukaan kuin meidän autuaasti nukkuneen rakkaan herra isämme testamenttisäädös siitä määrää".
Kaikkeen tähän suostuttiin, ja lisäksi hän sai korvaukseksi Strömsholman sijaan Vassbon ja Vallan kihlakunnat Länsigöötanmaassa ynnä 5,000 markkaa hopeassa osuudekseen kuningas Kustaan jälkiperuista.
Mutta läänityksistä huolimatta ei herttua kuitenkaan tullut omaisiaan askeltakaan lähemmäksi.
Hän oli ja pysyi samana kylmänä ja tyynenä tarkastelijana kuin ennenkin ja pyysi Juhanaa vain "veljellisesti ottamaan varteen" ne neuvot, joihin hän toisinaan katsoi olevan aihetta.