"Ainoa tukesi horjuu, rakkahin veli. Kuinka sinulle silloin käy?"
Sigismund katsoi kummissaan häneen. "Mitä on tapahtunut? Sinä olet ylen kiihtynyt, aivan kyyneliä silmissäsi!"
"Mutta jollen sano?"
"Minä en koskaan kiellä sinulta mitään mitä pyydät."
"No niin, Sigismund. Pane pahaksesi tai hyväksesi, mutta kevytmielisyytesi saattaa minut epätoivoon."
Sigismundin poskilla häivähti punastus. "Tämä menee melkein liian pitkälle", sanoi hän. "Jos minua miellyttää koota nuoruutta ja kauneutta ympärilleni…"
"Ajattele niitä poloisia olentoja, jotka tulevat kamaripalvelijaisi vaimoiksi. Millaisia koteja he luovat, millainen on heidän avioliittonsa oleva?"
"Sangen hyvä, toivoakseni. Nyt menen omaan huoneeseeni."
Hän meni nopein askelin, mutta palasi yhtä pikaan avoimin sylin.
"Tämä on oleva viimeinen", sanoi hän syleillen hellästi sisartaan.