Hänen Annaa tervehtiessään vilkui katse neitosesta toiseen. Hän keksi pian Sigridin ja sanoi hymyillen Annalle puoliääneen: "Teidän korkeutenne pelaa uhkapeliä."
"Mitäs siitä, kunhan en pelaa väärin", vastasi Anna. "En muuten tiedä mitä tarkoitatte."
"Kuningas on vimmoissaan!"
"Tiedetäänkö mistä syystä?"
"Tämä nuori tyttö…" Hän viittasi Sigridiin.
"Kuuluu minun uskontooni ja on minun erityisessä suojeluksessani."
"Sallitteko minun puhutella häntä kahdenkesken?"
"Aivan mielelläni."
Hän riensi Sigridin luo. Kirottua, ei edes minkäänlaisia oviverhoja, jotka voisi laskea alas. "Tunnetteko minut?" kysyi hän jokseenkin tuikeasti.
"Kamariherra Opowski!" vastasi Sigrid kalveten,