"Kai sinulle itsellesi?"
"Minulle tai jollekin muulle", vastasi hän.
Mutta pojat olivat uteliaat näkemään mitä hautaan pantiin. Ja aivan oikein, kääpiö heitti siihen napin, jonka Kustaa oli temmannut nutustaan ja antanut mummolle. "Kylläpä kannattaakin antaa jotakin ihmisille, jotka käyttävät sitä vain huonosti", sanoi Kätchen.
"Ei huonosti lainkaan", vastasi kääpiö ja alkoi tanssia kuoppuransa ympäri huudellen: "Menkää maahan, menkää maahan!" Ja kuinka he kaikki hämmästyivätkään, kun kääpiö avasi takkinsa ja kokonainen parvi käärmeitä livahti pitkin hänen jalkojaan ja käsivarsiaan ja sitten luikertelivat maassa ympäri.
Kätchen ja Helena vetäytyivät huudahtaen loitommalle, mutta Kustaa ja
Juhani seisoivat käsi kädessä ihmettelyn valtaamina.
Skytte aikoi juuri viedä heidät pois, kun kääpiö huusi uudestaan: "Tulkaa tänne, tulkaa tänne!" Ja kaikkien ihmeeksi livahti käärmeparvi yhtä nopeasti takin povelle, jonka kääpiö heti napitti.
Sen jälkeen hän tallusti tiehensä melkein kuin karhun poikanen ja jätti ihmettelevät katsojansa ajattelemaan asiasta mitä tahtoivat.
On itsestään selvää, ettei kotimatkalla puhuttu mistään muusta.
"Eivätköhän he vain käännä meidän silmiämme?" sanoi Helena, joka epäilemättä oli arin.
"Voitko selittää tämän, Skytte?" kysyi Kustaa.