"Tahdon voittaa vastahakoisuuteni, koska sitä haluatte", vastasi Elsa väsyneesti.
Kuului uusi koputus.
De Vuergas hätkähti. "Tapaamme tuomiosalissa toisemme", sanoi hän ja riensi pois.
Elsa seisoi katsoen hänen jälkeensä. "Tuomiosalissa", kuiskasi hän, "on hän puhuva puolestani, ja jollei onnistu, valmistaa hän minut kuolemaan, ja silloin sovimme kohtauksesta ylhäällä, sillä minun tähteni tulee hänestä protestantti."
Seuraavana päivänä tuli pater Lorenzo. Hän oli kalpea, mutta tyyni, ja ensi todiste hänen vaikutusvallastaan oli, että hän käski vanginvartijan jättää oven auki, niin että hän voisi lähteä milloin katsoi hyväksi.
Vartija kumarsi syvään ja teki kuten oli käsketty.
Elsaa tervehtien virkkoi pater: "Teidän täytyy suoda minulle täysi luottamuksenne, sillä minun on puhuttava kanssanne tärkeistä asioista."
"En keskeytä teitä."
"Muistattehan sisar Anastasian?"
"Muistan, hänestäkö aiotte puhua?"