"Eipä juuri mitään."
"Sentään jotakin?"
"Olin onnistunut saamaan ruusun. Tapasin hänet portaissa, ja polvistuen ojensin kukan hänelle."
"Näkikö hän sinut?"
"Ei, olin peittänyt pääni huppukaulukseen. Mutta hän otti ruusuni ja kiiti tiehensä, lausuen tuskin kuuluvan kiitoksen! Oi, mitä tahtoisinkaan antaa kuullakseni sen vielä kerran."
"Minusta ei se näytä ollenkaan mahdottomalta."
"Mitä sanot?"
"Jos onnistumme yrityksessämme, ovat meille avoimina kaikki tiet."
"Rohkenisinpa uskoa siihen!"
"Menen siitä takuuseen."