"Ojentakaa minulle kätenne", sanoi pater hurmaavalla äänellään, jonka
Elsa jo hyvin tunsi.
Elsa oli kuulevinaan ikäänkuin sisarensa varoittavan kuiskauksen.
"Sanokaa, tiedättekö mitään sisarestani?" kysyi hän hätiköiden.
"Tyyntykäähän ensin", sanoi pater. "Ojentakaa minulle kätenne."
Sitä ei Elsa tahtonut. "En ymmärrä miksi", sanoi hän.
"Arvaan, että ensin tahdotte kuulla mitä olen saanut tietooni."
"Oi, puhukaa!"
"Nainen, joka öiseen aikaan lähti Vadstenan luostarista huhtikuussa 1597, matkusti 'Kotka' laivassa Danzigiin. Hän oli siellä Anunsiatan luostarissa seitsemän kuukautta Ja matkusti sitten Espanjaan."
"Espanjaan?" toisti Elsa hämmästyksissään.
"Sevillassa katoovat kaikki jäljet hänestä. Luultavasti hän on mennyt johonkin luostariin."
"Minun täytyy päästä sinne", sanoi Elsa äkkiä nousten.