Ja nuori ruhtinas poistui tuhansista ajatuksista kuohuksissa. Hän ei tiennyt, miksi kuninkaan ja Ebba Brahen lemmenliitto purkautui, eikä hän nuorekkaassa kevytmielisyydessään ollut tullut sitä kysyneeksikään. Nyt hän oli päättänyt tehdä sen.
Kuningatar oli koko hovinsa ympäröimänä, mutta siellä oli hiljaista ja ikävää kuten tavallisesti. "Mitä on tapahtunut, mikä sinua vaivaa?" kysyi äiti tutkivin ja levottomin katsein, kun nuori ruhtinas astui nopeasti sisään.
"Pyytäisin yksityisesti puhutella teidän majesteettianne."
"Johon heti suostutaan", sanoi äiti nousten. "Toivon teidän voivan olla minua ilmankin", lisäsi hän ivallisesti tervehtien hoviaan ja poistui huoneesta poikansa käsivarressa.
"No, annas nyt kuulla mikä on vetänyt sileän, kauniin otsasi ryppyyn", sanoi hän istuutuen soreasti sohvaan niukasti valaistussa sisähuoneessa.
"Sallitaanko minun tehdä eräs kysymys?"
"Kiittämätön, milloin olen kieltäytynyt vastaamasta kysymyksiisi?
Tule, istu tähän ja sano mitä tahdot tietää."
"Kuningatarko se on rikkonut kuninkaan ja Ebba Brahen välit?"
"Mitä se sinua liikuttaa?"
"Lupasitte vastata."