— Ilmestyy minulle…
Hämmästyneenä loi Knut katseensa ritarista ukkoon, nousi ja likeni vanhusta:
— Kuka olet, ukko? kysyi hän.
Vanhus oli päätä pitempi pappia, joten hän korkealta silmäili kysyjään.
— Ihminen, vastasi hän.
— Jolla on suuret taidot, sanoo ritari, salaiset, kielletyt tiedot, etkö sinä tiedä, että manaus ja noituus ovat kielletyt?
— Kuinka te sitte harjoitatte niitä? Kevyt puna painui papin kasvoille.
— Minun pitäisi moittia sinua epäkohteliaasta vastauksestasi, mutta minun tekee sensijaan mieli koetella, miten paljon kestävyyttä tiedoissasi on. Tiedätkö kuka minä olen?
Nyt vasta tunkeutuivat pienet, harmaat silmät hänen kasvoihinsa;
Knutin piti luoda katseensa syrjään.
— Levoton, etsivä, valheellinen henki.