— Tämä on kuin satua, kerroppa selvemmin!
Ja Aatami kertoi sen, minkä me kaikki jo tiedämme, kuinka hän oli kantanut yhden ruutisäiliön tornin alle ja kaksi luostarikellariin sekä sitte johtanut langat yhteen. Vihdoin hän ratkaisevana hetkenä oli sytyttänyt ne tuleen.
— Etkö sinä tietänyt, että siinä olisit voinut saada surmasi? kysyi
Måns Bryntenpoika.
— Ingiald sanoo, ettei sellaisia pidä ajatella, kunhan vaan tekee oikein.
Kustaa istui pitkän aikaa vaiti. Vihdoin hän mielenliikutustaan hilliten virkkoi:
— Kapteeninpaikka henkivartiastossani olisi sinulle liian halpa; teen sinut uskotukseni; saat vapaan pääsön luokseni koska tahansa ja minä kysyn sinulta neuvoa kaikellaisissa tärkeissä asioissa. Tosin et saa polttaa munkkeja ja luostareja, mutta saat olla auttamassa munkkeja ulos luostareista.
Aatami suuteli kuninkaan kättä.
— Oletko nyt tyytyväinen?
— Täytyy minun kai, vaan olisinhan minä mieluummin… vastasi Aatami.
— Univormun tähdenkö? kysäisi Måns Bryntenpoika.