Tyytyväisenä hieroskeli kuningas käsiään. Sitte kirjoitti hän Laurille ja käski hänen kiireesti tulla Tukholmaan ja valmistua olemaan vähinten neljätoista päivää poissa Upsalasta.
Kuudentena päivänä saapui Lauri, kiireellisten töiden takia ei hän aikaisemmin ollut voinut tulla.
Tutkivasti Kustaa häntä katseli, kun hän esitti syyt viipymiseensä.
— Olet laihtunut, Lauri, sanoi hän. — Oletko sairas vai ehkä rakastunut?
Laurin kasvoille lensi ikäänkuin pilvi. — Ehkä rasittunut, teidän armonne!
— Mitä hulluja, sinun iälläsi! Mutta keventääkseni kuormaasi, nimitän sinut nyt yliopiston rehtoriksi ja johtajaksi. No, mitä sinä siinä töllistelet?
— Se on minulle liian suuri kunnia, sitä en ole ansainnut.
— Siitä asiasta saattaa olla eri mieliä, mutta yhden ehdon minä liitän lupaukseeni.
— Minkä ehdon?
— Että menet naimisiin minun tahtoni mukaan.