— Tapaavat, eivätkä kuitenkaan tapaa. Kerran vain…

— Kerroppas…

— He eivät nähneet minua, mutta minä kuulin Leenan sanovan: "mene pois tieltäni, Olli. Sydämeeni niin koskee, että välistä luulen sen särkyvän."

— Kuule muori… lähetäppä heidät molemmat tänne.

— Hyvänen aika! Koska?

— Noin viikon päästä, mutta pidä huolta siitä, että Olli tulee vähän aikaisemmin.

— Kyllähän minä…

— Ja Jumalan haltuun sitte!

Olli tulikin jo samalla viikolla; hän oli hämillään, pelkäsi nähtävästi, että hänet sanottaisiin irti palveluksesta.

— No mitä Aspebodaan kuuluu? Olli kertoi kaikki tarkkaan.