— Sitte sinä olet varastanut Leenan sydämen.
— Välimme on nyt rikottu.
— Mutta sitä minä en tahdo; tahdon että menette naimisiin.
Olli jäi isäntäänsä tuijottamaan; hän ei uskonut korviaan eikä saanut sanaa suustaan.
— Vait, nyt Leena tulee.
Tyttö oli hämmästyneen näköinen ja vähän peloissaan.
— Kuule nyt Leena, minä olen lahjoittanut pois Aspebodan.
Leena loi isäänsä hämmästyneen katseen.
— Aspebodanko?
— Niin, tuolle Ollille… ja sinun pitää mennä naimisiin hänen kanssaan.