— Ero tulee olemaan vaikea.
— Ei, sanoi Kristina kyynelsilmin, — kun tiedän, että se on hänelle hyvä, niin en pidä sitä vaikeana.
— Mitä hän itse sanoo?
— Minä sain tehdä parastani ennenkuin hän suostui; seitsentoistavuotias sydän tahtoi sekin puhua puolestaan.
Hän katsahti äkkiä Ebba rouvaan.
— Siinä iässä vaihtelevat tunteet kuin taivaan tuulet.
— Toivottavasti eivät hänen tunteensa.
— Johtakoon pyhä neitsyt asiain kulkua; hänen käsiinsä lasken tyttärieni kohtalon.
— Kuningas Kustaa varmaankin tahtoo puuttua vielä toistenkin tulevaisuuteen.
— Minuun ei hän enään pääse vaikuttamaan. Kyllä nyt olen varoillani.