— Mutta muistakaa todellakin sanoa se!
— Kuulkaa Liisa muori, sanokaa se itse. Kuningas tulee olemaan teille hyvin kiitollinen, ja jos te vielä lupaatte tulevaisuudessa pitää Hannua silmällä, niin…
— Veitikka! Olen jo päättänyt tehdä sen.
Kiirein askelin riensi Aatami linnaan. Entä jos onnettomuus jo on tapahtunut… jos kuningas on käynyt hopeakammiossa… Ei, ei, kyllä Jumala suojelee Kustaa kuningasta ja Ruotsin kansaa.
Aatami antoi ensin linnanvoudille perinpohjaisen kertomuksen.
Linnanvouti arveli, ettei kuningasta enään näin myöhään pitänyt häiritä, mutta Liisa muorin talolle asetti hän vahdin, jottei Hannu Viinisuu pääsisi pakoon.
Liisan mielestä tämä toimenpide oli sangen turha, sillä hänen luvattaan ei kukaan päässyt taloon eikä talosta. Mutta seurauksena oli, että rahamestari Antero Hannunpoika huomasi uhkaavan vaaran ja heittäytyi alas Kolmen Kruunun tornista, vapaehtoisella kuolemalla pelastuakseen kuninkaan vihasta ja oikeutetusta rangaistuksesta.
Seuraavana päivänä vietiin pohmelostaan selvinnyt Hannu Viinisuu linnaan.
Liisa muoria ja Aatamia oli kuningas jo tutkinut.
Liisalle oli kuningas luvannut, että Hannu, heti kun saataisiin selville, ettei hän ollut toiminut kuin välikappaleena, pääsisi vapaaksi.