— Kuinka minä sen voin tehdä?
— Sinisilmiesi voimalla, niiden ihmeellisellä loisteella ja hellällä rakkaudellasi!
— Kestääkö sitte rakkaus aina?
— Olen kuullut aviopuolisojen sanovan, että he oltuaan kaksikymmentä vuotta avioliitossa, rakastavat toisiaan enemmän kuin päivää ennen häitään.
— Todellako! huudahti Margareeta.
— Ajattele nyt itse!
— He ovat oppineet luottamaan toisiinsa, virkkoi Margareeta, hetkisen mietittyään.
Kustaa sulki hänet syliinsä.
— Niin, Margareetani, he luottavat toisiinsa. Todellinen luottamus on rakkauden korkein onni, ja jos ihmiset, kaksikymmenvuotisen avioliittonsa kestäessä ovat sen saavuttaneet, niin he nähtävästi ovat päässeet taivaamme esikartanoihin.
— Nyt minä alan ymmärtää! lausui tyttö.