— Se riippukoon kuninkaan tahdosta! vastasi tyttö.
— Juuri sitä vastausta minä odotin! huudahti Kustaa ja hänen silmänsä säihkyivät; — kiitos, sinä suloinen morsiameni!
Samassa näkyi tiellä suuri joukko ratsastajia ja pian täyttivät he koko pihan.
— Minä en vielä ole pukeutunut, virkkoi Kustaa, — odottakaa minua täällä.
Ja kuningas riensi pois.
Kuninkaan hovimarsalkka, herra Niilo Gyllenstjerna, hieno, teräväkielinen herra, tapasi sitte Kustaan ja vastaanotti häneltä käskyn, että koko hovi oli saatettava juhlasaliin, joka tilaisuutta varten oli sille luovutettu ja jossa sen tuli odottaa kuninkaan tuloa.
— Minun mielestäni on hyvin sopimatonta valita hääpäiväksi lokakuun ensimäinen päivä, sanoi Ebba rouva.
— Äiti kulta, jollei se ole vastenmielistä kuninkaalle, jota asia sentään lähinnä koskee, niin miksi se olisi meille?
Hetkisen perästä palasi kuningas, puettuna komeisiin vaatteisiin. Hän otti Margareetaa kädestä ja esitti hänet muutamille hovinsa ylhäisimmistä herroista, jotka olivat häntä seuranneet, sitte esitti hän heille Ebba rouvan ja Märtan. Nyt talutti kuningas morsiamensa juhlasaliin, jossa hovi oli koolla ja siellä tapahtui naisten ja herrojen varsinainen esittely.
Kuninkaan hyvä tuuli haihdutti pian tavanmukaisen kankean juhlallisuuden ja vieraiden riveistä alkoi kuulua naurua ja pilapuheita.