Kirjeitä lähetettiin ensin itägöteille, joita varoitettiin ottamasta osaa kapinaan ja kehoitettiin vaikuttamaan mokoman "parlamentin" rauhoittamiseen.
Sitte kehoitti kuningas heitä auttamaan hänen rakkaan sisarensa vapauteen.
Mutta Holger Kaarlenpoika, Björkvikin herra, ja Maunu Johanneksenpoika Säbysta, molemmat ritareja ja neuvoston herroja, korkeasti kunnioitettuja miehiä ja kuninkaan ystäviä, kirjoittivat hänelle, että he tekevät mitä ikinä voivat kapinan tukahduttamiseksi. Sitäpaitsi luulevat he, että itägötit pysyvät alallaan eivätkä kiinnitä huomiota smålantilaisten kirjoituksiin ja viekottelemisyrityksiin.
Eikä kirjeitä lähetetty yksin niihin osiin maata, jotka olivat kapinallisten maakuntien likeisimmässä naapuruudessa, vaan myöskin Taalaihin ja Gestriklantiin sekä useille yksityisille henkilöille, joissa kirjeissä heitä kehoitettiin kaikin voimin vastustamaan kapinaa ja pysymään kuninkaalle uskollisina.
Jönköpingin kaupungille kirjoitti Kustaa:
"Olemme kuulleet, että te, hyvät miehet, jonkun väärän huhun takia, joka on liikkunut joukossanne ja jonka mukaan Tukholma ja Uplanti olisivat nostaneet kapinan, olette pidättäneet sisaremme ja hänen seurueensa kaupungissanne, jottei hän joutuisi joukkojen käsiin. Tästä me teitä suosiollisesti kiitämme ja tahdomme, mikäli mahdollista, valvoa etujanne ja pysyä teille suosiollisena."
Kuningas tahtoi kauniissa valossa esittää tuon teon, joka hänestä itse asiassa oli yhtä uhkarohkea kuin hyödytön. Mitä oli Margareeta rouvalla tekemistä maan riitojen kanssa!
Muutamia päiviä myöhemmin hän kirjoitti:
"Ehkei sisartani pidätetty pahassa tarkoituksessa, ehkä se vain on huhu."
Yhtä maltillisesti hän kirjoitti voudin murhasta.