— Tietysti kaikessa kunniallisuudessa?
— En ainakaan minä muuta tiedä.
— No, mikseivät he mene naimisiin?
— Hän oli käynyt meillä joka päivä, mutta äkkiä lakkasi hän käymästä eikä sen koommin ole avannut oviamme. Siitä on nyt melkein vuosi.
— Tapaavatko he sitte toisensa taivasalla?
— En luule, että he ensinkään tapaavat! huokasi Niilo Pietarinpoika. — Voinhan minä tämän kertoa, sillä tietävät pitäjäläiset sen kuitenkin.
— Juuri silloin saatana häneen meni, puuttui Pekka Jussinpoika puhumaan, — eikä se enään koskaan häntä päästä.
— Ja hänestä lähtee pieniä piruja, sanoi vanha Iivari.
— Kenen kanssa hän nyt seurustelee? kysyi kuningas miettiväisenä.
— Erään vanhan munkin kanssa, joka hoitaa hänen talouttaan.