Kyyneleet tulvivat Germunduksen silmiin.
— Meitä on käsketty pakenemaan kiusausta.
— Minä tiedän, että te rakastuitte Niilo Pietarinpojan tyttäreen. Kuningatar on nyt ottanut hänet palvelukseensa ja hän lähtee jo huomisaamuna täältä pois meidän kanssamme, joten te tästälähtien huoleti voitte käydä talossa.
Tuskin olisi ukkosen isku kovemmin voinut koskea Germundukseen kuin nämä sanat.
— Lähteekö hän, Liisa, täältä pois?
Hänen äänessään ilmeni sellainen tuska, että Margareetan kovasti piti painaa Liisan kättä, saadakseen häntä pysymään levollisena.
Kuningas loi heihin lyhyen silmäyksen ja kääntyi sitte papin puoleen.
— Tehän ette voi mennä naimisiin.
— Omatuntoni kieltää minua! vaikeroi Germundus.
— Tytölläkin on omatunto, joka kieltää häntä antautumasta salavuoteuteen, vaikka evankeelinen pappi häntä kehoittaa siihen alentumaan.