— Että te ehkäisette tuuman, joka on täyttymäisillään. Tarkoitus on tietysti jatkaa oikeudenkäyntiä ja rettelöimällä teitä vastaan pakoittaa minut luopumaan virastani, joten taistelukenttä jäisi tyhjäksi eikä kukaan enään jaksaisi vastustaa.
— Se on totta! huudahti kansleri.
— Meidän kanssamme ei kukaan saata rettelöidä, huomautti Olavi.
— Veli raukkani!… Entä jos teitä vaaditaan polvillanne tunnustamaan, että olette tehneet itsenne syypäiksi rikokseen kuningasta ja isänmaata vastaan sekä rukoilemaan armahdusta ansaitusta ankarasta rangaistuksesta.
— Sitä eivät he uskalla!
— Mieluummin kärsin minä kidutusta.
— Ja sitte teidät tuomitaan teilattaviksi… Sanokaa, rakkaat ystävät, mitä tällä voitatte?
— Se vasta olisi alennus.
— Ehkä maailman silmissä, mutta Jumalan edessä siitä saattaa tulla ylennys. Mutta minä en ole tullut pyytämään teiltä tätä, vaan sitä, ettette kiellä syyllisyyttänne; minä ja piispat sekä muutamat valtakunnan neuvoksista annamme sitte toisille selityksen asiasta.
— Mitä tällä sitte voitetaan?