Margareeta ei koskaan esiintynyt vaativana; sekä hänen ajatuksensa että hänen mielensä oli nöyrä. Hänen sanojensa ja tekojensa ainoana ojennusnuorana oli sydän.
Sentähden hän monasti vastasikin, kun Kustaa kysyi, mistä hän tiesi sen tai sen asian: "Minä en tiedä, mutta tunnen, että niin sen täytyy olla."
Kustaa toisti silloin, että hän totisesti on hänen hyvä enkelinsä.
— Minulta puuttuu siivet, voidakseni sitä oikein olla, vastasi
Margareeta.
— Kuinka niin?
— Tahtoisin näkymättömänä seurata sinua.
— Etkö luule, että yksin tulen toimeen?
— Minä saattaisin silloin karkoittaa pahat henget luotasi.
— Luuletko pahojen henkien minua seuraavan?
— Kun näen otsasi rypyssä, niin tiedän, että ne ovat likeisyydessäsi.