— Koko käärön, joka oli hänen taskussaan.
— Mitä minä teen?
— Minä en voi paeta valtakunnasta. Näin valittivat molemmat neuvottomina.
— Asia on päivänselvä, alkoi herra Måns taaskin, — samalla kun me suostumme tekemään uuden uskollisuusvalan, tunnustamme itsemme syyllisiksi ja luonnollinen seuraus siitä on, että kadotamme virkamme ja arvomme, koska me olemme kuninkaan neuvosherroja ja ylhäisiä luottamusmiehiä.
— Niin, se on selvää!
Agneta ei koskaan soisi minulle anteeksi!'
— Kuulkaa nyt, mitä minä ehdotan: me kieltäydymme tekemästä uutta uskollisuusvalaa, koskemme ole rikkoneet edellistä ja vaadimme, että meidän sallitaan valtakunnan neuvoston edessä todistaa syyttömyytemme, jotta kaikki kunniaamme ja arvoamme alentavat epäluulot tulisivat poistetuiksi.
— Se on liian röyhkeää.
— Sitä me emme uskalla tehdä.
— Mitä me senkautta voimme kadottaa?