— Jos minä vaan varmaan tietäisin, että kirjeet, kaikki kirjeet todella ovat hävitetyt!

— Tiedättekö mitä! Minä ja Ture Eerikinpoika lähdemme Lindholmiin ja otamme kuninkaan nimessä kartanon takavarikkoon, tietysti virkainnosta; sitte kirjoitamme hänelle, että koska olemme saaneet kuulla Ture Jönsinpojan pahoista aikeista Larfassa, niin olemme luopuneet hänestä.

— Se käy päinsä!

Herra Niilon omatunto alkoi taipua.

— Minä vannon, että toivoin olevani niin kaukana kuin suinkin, kun seisoin hänen takanaan siellä kankaalla… sillä minä puolestani oikein häpesin.

— Niin minäkin.

— Olemme siis samaa mieltä, nauroi Måns Bryntenpoika, — ja voimme kai nyt pyytää kuningasta kutsumaan kokoon herrainpäivät sekä takaamaan itsellemme varman turvan, sitte lähdemme käräjiin ja puolustaudumme miehuullisesti.

Kuningas vastasi Upsalasta tähän kirjoitukseen, että hän "Uplannin valtakunnan neuvoston suostumuksella" on kutsunut kokoon herrainpäivät Strängnäsiin ja kehoittaa hän herroja, samoin kuin Länsigötlannin yleistä rälssiä, muutamia miehiä joka kauppakaupungista ja kahta miestä jokaisesta kihlakunnasta, joiden miesten kutsumisen "sananlähetyksellä ja kirjeillä" he itse saavat tehtäväkseen, saapumaan valtiopäiville.

Lindholmin valloitukseen ei kuningas ollut tyytyväinen; eihän hän tietänyt, tahtoivatko Ture herra ja piispa ruveta ystäviksi vaiko vihollisiksi. Sentähden hän mieluummin olisi suonut, että teko olisi jäänyt tekemättömäksi; mutta asiain näin ollen käski hän herroja pitämään huolta siitä, ettei kukaan kajoa Ture herran omaisuuteen, sekä että kuninkaan miehet pysyvät siellä, kunnes asia saadaan selvitetyksi.

Kesäkuun 17 p:nä kokoontuivat valtiopäivät Strängnäsissä. Kuningas huomautti kokoontuneille säädyille, että hän aina, jos häntä itseään tai hänen virkamiehiään vastaan on ollut jotakin muistuttamista, on ollut valmis koettamaan saada aikaan parannusta, jopa on hän kaikessa ystävyydessä ja hyväntahtoisuudessa tarjoutunut luopumaan hallituksesta, jos valtakunnan neuvostolla ja Ruotsin kansalla on syytä pitää häntä siihen sopimattomana.