He heittäytyivät hänen jalkainsa juureen ja rukoilivat armoa kreivi
Juhanalle.
Mutta turhaan. Kuningas antoi heille jyrkän, kieltävän vastauksen.
Rikoksensa mukaan piti hänen saada rangaistus.
Loukkaantunut isä näytti miltei aikovan rangaista häntä kuolemalla.
Mutta vähitellen oli Eerikille alkanut selvitä, ettei hänen menettelynsä ollutkaan ollut aivan järkevä.
— Niin, sanoi hän Maunulle, — aina käy hullusti, vaikka tarkoittaisin kuinka hyvää!
— Tarkoituksemme oli hyvä, vastasi Maunu, — minä luulin meidän koko ajan menettelevän kuninkaan tahdon mukaan.
— Välistä on ihmisellä liian paljon kunniantuntoa, välistä liian vähän, virkkoi Eerik katkerasti.
— Koska on liian paljon?
— Silloin kun tahtoo suojella omaa kuninkaallista kunniataan, vaikka vallan ohjat ovat toisen käsissä.
— No koska sitte on liian vähän?