— Juuri siksihän minä eninten pidän sinusta.
— Sanotaan että me luonteeltamme olemme toistemme kaltaiset.
— Ehkä!
— Ethän sinä siitä pahastu?
— En suinkaan; tahdotko tulla Kalmariin?
— Luuletko kuninkaan antavan lupaa?
— Emme kysy häneltä.
— Sinä vietät iloista elämää, Eerik!
— Välistä oikein hurjaa! Jos minulla on hyvä hevonen, niin ratsastan kunnes se sortuu, jos joku palvelija jotakin laiminlyö, niin puhkaisutan hänellä silmän tai hakkautan poikki hänen käsivartensa ja kun olemme juoneet juovuksiin, niin pitäköön vain syrjäinen varansa!
— Ei kiitos, Eerik, en minä tule!