Ja nyt saapui Ruotsiin joukottain lähettiläitä pyytämään, että Juhana armoitettaisiin.
Kustaan täytyi vihdoin suostua; mutta ensin lähetti hän noutamaan kreivi Juhanaa, ja kuninkaan ja valtakunnan neuvoston läsnäollessa sai tämä juhlallisella valalla vannoa, että sekä hän että prinsessa Cecilia olivat viattomat.
Prinssit Eerik ja Maunu olivat läsnä valaa tehdessä.
Eerik oli saanut valmiiksi näyterahansa ja toivoi sillä voivansa lohduttaa kuninkaan vihaa.
Pidellen rahaa pienellä tyynyllä, teki hän syvän kumarruksen ja lausui, että hän tunnustaa liian suurella innolla puolustaneensa kuninkaan ja kuninkaallisen huoneen kunniaa… Nähdessään Cecilian kyyneleet ja kuninkaan surun, on hän tullut siitä vakuutetuksi, hänen sydämensä on heltynyt ja hän tahtoo nyt sovittaa, mitä on rikkonut.
— Mitä tarkoittaa pitkä puheesi? kysyi kuningas pahaa aavistaen.
— Olen tahtonut osoittaa, että Cecilia on viaton ja Pyhästä
Raamatusta olen tavannut hänelle vastakuvan.
— Mistä? kysyi kuningas säihkyvin silmin. Eerik ojensi hänelle tyynyn.
— Kylpevän Susannan!
Kuningas otti rahan käteensä ja viskasi sen permannolle.