— Mutta Kyösti kuningaspa raivasi pois pensaat ja aukealle ei tanskalainen koskaan antaudu.
— Kuuletteko jo hänen ääntään salista? sanoi vanha bergslagilainen talonpoika.
— Toimitus ei vielä ole alkanut.
— No sitte voin tässä kertoa, että olin halpa renki, kun hän tuli meille käymään… korea hän oli katsella…
— Eikö prinssi Juhana vaan ole yhtä lempeä ja korea?
— Poikakukko hän on!
— Hannun Kaisa taisi vähän ihastua, nauroi toinen bergslagilainen.
— Sellainenhan akkaväen tapa on, virkkoi ensimäinen talonpoika, punastuen korvia myöten, — mutta pian hän siitä taudista parani.
— Kyösti herra ei koskaan ole juossut akkaväen perässä.
— Mutta sillä kertaa hän oli sitä tekemäisillään.