"Vietäköön hänet luostarin syvimpään vankikoppiin."
"Siihen hän ei alistu."
"Hänen täytyy!" huudahti abbedissa.
"Tahdotteko myös kantaa seuraukset, jalo rouva?"
"Sen teen!"
"Mutta ajatelkaa, että tämä tietää välirikkoa Tanskan kanssa!"
"Ajatelkaa sitä kuuliaisuutta, mihin olette minulle velvollinen!"
Konfessori teki syvän kumarruksen ja lähti; täällä oli turha vaiva puhua järkeä, tuumaili hän itsekseen ja melkein samat sanat toisti hän ritarille ja veli Laurentiukselle, jotka istuivat kirjastossa loimottelevan takkavalkean ääressä.
"Ei voi kieltää, että ritari on pahoin hairahtunut", virkkoi viimeksimainittu.
"Minun sappeni nousi päähäni", vastasi edellinen. "En voi kuunaan sietää naisten loruja."