"Hän on sukua Kristina rouvalle?"
"Kyllä hän on, mutta lisäksi sangen ankara tavoiltaan; jos turvaudutte häneen, olette varmasti pelastettu. Päättäkää nyt itse."
"Kai minun täytyy sitten!"
"Saanko sanoa sen ritarille?"
"Ei, tahdon tehdä sen itse!"
"Noudanko hänet?"
"Tulkaa itsekin mukaan."
"Sen lupaan."
Suuri on naisellisen viattomuuden voima. Ritari säteili ilosta, kun hän astui Kaarinan luo ja kuitenkin loi hän silmänsä maahan neidon tyynen katseen edessä. Mutta hänen täytyi nopeasti kohottaa ne jälleen nähdäkseen hänet. Jollei Pernilla rouva olisi ollut saapuvilla, olisi hän heittäytynyt Kaarinan jalkoihin ja kiittänyt tätä siitä, että oli pannut pois inhoittavan hunnun.
"Herra ritari, jalo rouva on ilmottanut minulle teidän käskynne."