"Hänelle!"
"Niinpä niin!"
Konfessori purskahti nauruun, joka äkkiä katkesi hänen nähdessään
Esran varoittavan liikkeen.
"Onko nainen aivan poissa järjiltään?" kysyi hän.
"Se on hänen piintynyt mielijohteensa, ja Pietarinropo, jonka hän vuosittain maksaa, on niin sievoinen, että jos hänet voisi saada pyhäksi julistetuksi jo elinaikanaan, tekisi Kustaa herra sen, jos suinkin mahdollista, ennenkuin luopuisi siitä runsaasta uhrista, jonka hän antaa."
"Kaikki hänen herraltaan varastettua."
"Mitä se Kustaa herraa liikuttaa."
"Nyt on Jaakko herra tiellä?"
"Siitäpä näyttää!"
"Mutta onko Kustaa herra itse varma?"