"Ja silloin?"
"Minä tein turhia yrityksiä päästäkseni ylös; hän seisoi jyrkällä kallion reunalla."
"Onnistuiko se vihdoin?"
"Niin, mutta silloin minä heräsin!"
"Aivan liian aikaisin!" huudahti Sten nauraen.
"Koetinkin nukkua uudestaan, mutta turhaan. En voinut lakata häntä ajattelemasta."
"Ja näittekö hänet selvään?"
"En, hunnun lävitse vain."
"Rakastuitte siis siihen?"
"Hän veti minua puoleensa vastustamattomana voimalla. Minua ihmetyttää, täytyykö minun vielä kerran…"