"Puolikon jauhoja."
"Oliko siinä kaikki?"
"Kaikkiko?" matki mies. "Sainhan rikkaiden tavoin syödä leipää koko talven. Se ei ainoastaan pelastanut henkeäni, se teki minut terveeksi jälleen."
"Suostuitko sinä kauppaan?" kysyi Sten Sture sitten nuorelta tytöltä, joka nyt seisoi isän vieressä.
"En siitä tiennytkään."
"Moiset asiat eivät hänelle kuulu", puuttui eukko puheeseen.
"Hän tiesi, että rakastin häntä!" puuskahti Turo. "Ja sinä tiesit, etten sietänyt sinua!"
"Tyttö kysyi minulta, miten maksaisimme jauhot, ja minä vastasin: 'Aikapahan tuo neuvot'", puuttui vanha isä puheeseen. "En ikinä uskonut, että tyttö tuottaisi häpeää isälleen!"
Tyttö kohotti pelästyneenä katseensa; hän oli ilmeisesti epätietoinen, mitä hänen oli tehtävä.
"Ettekö tiedä, että ihmiskauppa on kielletty?" kysyi ritari ankaralla äänellä.