"Kymmenen äyrityistä!"
"Kas tuossa!" sanoi ritari. "Siinä on rahat." Hän pani ne eukon käteen.
"Mutta isän lupaus?" sanoi eukko epäröiden.
"Siitä hän on vapaa", vastasi ritari.
Eukko katsoi sääliväisesti poikaansa.
Tämä oli oikea epätoivon kuva, samalla kuin hänen veriset kasvonsa ja revityt vaatteensa näyttivät melkein hirvittäviltä.
"Meillä ei ole enään mitään oikeutta", sanoi Turo.
"Mutta minä vihaan häntä viimeiseen hengenvetooni!" kirkui eukko ja meni nyrkki sojossa kohden Outia, joka ilmeisellä ilolla oli kuunnellut sananvaihtoa. Eukon uhkaavat sanat kuullessaan väistyi hän arasti syrjään.
Jos joku olisi kaiken tämän aikana tarkannut Anna Bjelkeä, olisi hän huomannut, kuinka neitsyen rypistyneet kulmat ilmaisivat mitä suurinta tyytymättömyyttä. Nyt ei hän voinut kauemmin vastustaa kärsimättömyyttään. "Turo!" huusi hän.
Tämä kohotti katseensa häneen toivottoman näköisenä.