"Pyhä neitsyt olkoon kiitetty!" huokasi Märeta sydämensä pohjasta ja kohotti silmänsä taivasta kohden.
"On vielä muuan este", huomautti konfessori.
"Me olemme jo voittaneet niin monta."
"Ja voimme raivata pois loputkin", lisäsi Anna.
"Pyhän Katarinan juhla on kesäkuussa; voisimme kai myöhempään syksyllä viettää tämän?" kysyi abbedissa, ja hänen poskilleen lehahti hento puna.
Keltään läsnäolijoista ei se jäänyt huomaamatta, ja Anna puuskahti vilkkaasti: "Miksi viivytellä niin kauan, mikä estää sitä tapahtumasta jo toukokuussa?"
"Lupa on ensin saatava ja maksettava."
"Onko summa suurikin?" kysyi abbedissa.
Konfessori katsoi Laurentiukseen.
"Kahdeksan tuhatta tukaattia!" vastasi tämä.