"Siitä ei ole kysymys!"
"Eikö Upsalan kokouksessa sanottu, ett Trollet kuuluvat tanskalaisiin; sentähden heitä ei siedetä. Ah, herra, olittehan Sten Sture vanhemman ystävä; herra Svante Niilonpoika voi myös turvautua teihin; mitä poika on rikkonut teitä vastaan?"
"Ei mitään, ei mitään!"
"Tiedän kyllä, että kaksi kertaa on hänen henkensä ollut vaarassa teidän linnassanne…"
"Panetteko sen minun syykseni?"
"Jumala minua siitä varjelkoon, mutta luulin teidän kuitenkin tahtovan pyyhkiä pois muiston siitä…"
"Muistaako hän sen vielä?"
"Sitä en usko, mutta te teette sen, herra."
Arkkipiispa vaikeni muutamia minuutteja. "Olen mennyt liian pitkälle voidakseni palata takaisin", sanoi hän. "Sitä paitsi on liian suuri se häväistys, että minut on voitettu; jos ojentaisin käden sovintoon, sanottaisiin, että olen katsonut olevani siihen pakotettu; kunniani kieltää sen, ja ainoa keino, joka minulla on jälellä, on siis poistua näyttämöltä."
"Oletteko myös valinnut itsellenne seuraajan?"