"Olen kuullut sen",
"Sisareni kutsui minut luoksensa muutamia viikkoja ennen kuolemaansa… Pietari herra oli matkoilla… Vietin sisareni kanssa yhdessä yöt ja päivät… Vasta silloin opimme oikein tuntemaan ja rakastamaan toisiamme… Pietari herra ei palannut kotiin ennenkuin muutamia päiviä ennen hänen kuolemaansa, ja ainoa sana, jonka hän kuuli hänen huuliltaan, oli alinomaan toistettu nimeni… Kun hän oli kuollut, tahtoi Pietari herra, että minun olisi kerrottava kaikki, mitä vainaja oli sanonut… Hän ei väsynyt koskaan kuulemaan, ja kun herrani kirjoitti ja pyysi häntä vieraakseen Nyköpingin linnaan, seurasi hän minua sinne…"
"Miksi keskeytätte?"
"Minua melkein hävettää sanoa, että hän rakastui minuun mitä tulisimmin. Minä olin nuoruudessani rakastanut häntä; se tuli lemmenjuomasta, jonka muuan noitaämmä oli sekoittanut, ja jonka me leikillä tyhjensimme yhdessä… Käsittämätöntä oli, että se vaikuttaisi niin kauan jälkeenpäin."
"Nyt tahdotte mennä luostariin paetaksenne häntä."
"Jos väistyn hänen näkyvistään, toivon hänen ajanoloon unhottavan…"
"Haluatteko jäädä tänne?"
"Päättäkää ja määrätkää minusta; tahdon kaikessa taipua tahtoonne."
"Onko herranne suostunut?"
"Hän ei tiedä tästä mitään."