Isä Johannes alkoi jälleen lukea ja näytti tahtovan olla rauhassa.
Palvelija, joka näki oven avattuna hänen armonsa makuuhuoneeseen, heitti ohimennen sinne uteliaan katseen. Hänen korkea herransa istui lepotuolissaan; palvelija näki ainoastaan käsivarren, joka liikkui hiljaa eteenpäin, mutta arvellen, että piispa tahtoi olla rauhassa, työnsi hän hiljaa oven kiinni ja riensi ulos.
Johannes kääntyi pelästyneenä ympäri; oliko salaisuus paljastettu?…
Silloin astui Pentti häntä vastaan, puettuna dominikaanikaapuun.
"Saanko ottaa tämän?" kysyi hän. "Olisin pelastettu, jos pääsisin huomaamatta täältä."
"Kun Herra on ollut meille avullinen tähän asti, on hän varmaan edelleenkin. Mihin aiotte lähteä?"
"Sitä en tiedä!"
"Teidän täytyy poistua maasta!"
"Ilman rahoja?"
"Tahdon antaa ne varat mitä minulla on."
"Kunhan vain pääsen vieraalle maaperälle, keksin kyllä aina keinoja."