"Toivon päinvastaista. Jollei hän saa täällä mitään valtaa, tulee hänestä Tanskan uskollisin ystävä. Mutta jos hänestä tulee Ruotsin kirkon korkein mies, on hänellä yhtä paljon sanottavaa kuin valtionhoitajallakin ja hänen kunnianhimonsa täytyy olla tyydytetty."
"Se on vaarallista peliä."
"Hänen on tehtävä vala ja vannottava uskollisuutta maalliselle esimiehelle!"
"Mitä aihetta hänellä on vihaan? Ovathan he sukulaisuudessa keskenään."
"Mitäpä moinen autti? Etkö ymmärrä, että täytyy tuntua katkerimmalta häväistykseltä, niin hänestä kuin minustakin, kun rauhanpuolue kärsi häpeällisen tappion valtionhoitajan vaalissa. Kustaa herralle oli se sitä tuskallisempaa, kun hänen oman iäkkään isänsä täytyy väistyä syrjään nuoren Sten Svantenpojan tieltä."
"Koko kansa asetti hänet etusijaan."
"Vaikkapa!"
"Ja hän oli kelpoisin!"
"Häväistys se oli sittenkin, ja se on pestävä pois."
"Millä tavoin?"