"En kuullut mitään!"
"Hän istui tuossa sänkyni vieressä ja ruikutti ikuisesti samaa, kuinka hän kärsi helvetin tuskia sekä minun että omien syntiensä tähden, kysyen, mitä aioin tehdä antaakseni hänelle sovitusta."
"Tahdon häntä puhutella."
"Ei, siitä joutuisin vain uusille nuhteille alttiiksi; älä ota iltajuomaasi tänä iltana, vaan tule tänne hänen alotettuaan."
"Tuleeko hän joka yö?"
"Kun hän on nyt keksinyt keinon päästäkseen pelätystä kuulijasta, ottanee hän kyllä vahinkonsa takaisin. Hän ei ole enää sinulle erittäin suosiollinen."
"Se ei minua kummastuta."
"Olet Sten Sturen ystävä eikä sinuun ole sentähden luottamista, sanoi hän. Kirjeet, tunnusti hän, olit saanut häneltä."
"Se on totta."
"Jätettäviksi minulle… Hän tiesi, että ne olisivat sitä tervetulleemmat… Mutta häntä suretti, että niin oli laita hän tiesi ansaitsevansa kiitollisuuttani."