"Ei ainoastaan sanoissa, vaan teoissakin!"
"Mitä arvoa on sanoilla ilman tekoja?"
"Muistutatte ihmeellisesti jaloa Amalrik Benalaista… Olen varma, että tunnette hänet."
Erik herran päätä aivan huimasi; nuo suuret nimet olivat tosin hänelle tuttuja, mutta heidän oppejaan ei hän tuntenut lähemmin; sentähden vastasi hän melkoisella arkuudella:
"Olen muistavinani, että hän eli… eli…"
"Innocentius III:nnen aikana", puuttui maisteri puheeseen. "Esiintyi neljännessä lateraanisessa kirkolliskokouksessa… Tiesin kyllä, Erik herra, että olette oppinut ja monitietoinen herra… Olisinko muuten niin tärkeässä asiassa kääntynytkään teidän puoleenne?"
"Ettehän ole vielä minulle sanonut, mikä asianne on!" huudahti ritari nauraen ja sangen mielissään siitä edullisesta käsityksestä, joka vieraalla näytti olevan hänestä.
Tämä oli äkkiä kohonnut merkilliseksi henkilöksi Erik herran silmissä; ei ainoastaan pojan mielipide maisterista, vaan vielä enemmän se oppi, jonka hän ykskaks oli tuonut ilmoille, sai ritarin siihen vakuutukseen, että hän oli ennen tykkönään erehtynyt mieheen nähden.
"En ole sanonut teille, miksi olen tullut, olen sitä viivyttänyt, ja voitteko uskoa, että teen niin vieläkin, niin raskaana kuin se painaakin omaatuntoani."
"Nuori mies, puhukaa minulle, kuten ystävälle."