"Ei, tosiaankin! Silloin vasta sisareni tulevat mustasukkaisiksi!"
"Mitä sanotte siitä, neitsyt?"
"Että se huvittaa minua suuresti."
"Siinäkö kaikki?"
"Mitä muuta tahdotte?"
"Teidän rakkauttanne!"
"Ettehän ole jalosukuinen?"
"Se ei estä minua teitä rakastamasta. Teidän täytyy tulla omakseni!" sanoi Didrik maisteri tarttuen neitsyen käsiin; Margareta näki uhkaavan katseen siitä pelästymättä, ja sanoi vain: "Täytyy?"
"Isänne kulkee tuolla alhaalla puistokäytävää; rakas Margareta, seuratkaa minua hänen luoksensa."
"Sen teen mielelläni", sanoi Margareta ujostelematta. "Mutta en teidän vankinanne! Tarjotkaa minulle käsivartenne."