"Mutta hinta?"
"Mene, mene… Ratkaise minun puolestani."
Sisar Anna vei vieraan mukanaan erääseen huoneeseen, joka oli sisustettu vieraiden vastaanottamista varten. Istuimet oli täällä päällystetty silkillä, kallisarvoinen matto peitti lattian, ja seinillä riippuivat seinäverhot, jotka taidokkaat kädet olivat luostarissa valmistaneet.
Vierasta odotti katettu pöytä, ja Pernilla rouva tunnusti itsekseen, että sekä ruokalajit että viini vetivät vertoja parhaimmille mitä voi saada.
Sisar Anna hoiti itse tarjoilua; mutta tapa, jolla hän teki sen, pani Pernillan epäilemään, eiköhän hänellä vain ollut jalosukuinen neitsyt edessään. Hän paloi halusta tietää sen.
"Ettekö tahdo ottaa osaa ateriaani, hurskas sisar?"
"Kiitän teitä, mutta se on vastoin luostarisääntöjä".
"Täällä eletään hyvin."
"Vierasta täytyy kunnioittaa."
"Mutta talonväki…"