"Ajatelkaa tarkoin!"
"Olen tehnyt päätökseni!"
"Kuulkaa ensin ehtoni. Annan teille keinot lukea sydämen syvimpiä salaisuuksia ja pestä puhtaaksi isänne muiston; mutta vaadin sitä vastoin, että kuudeksi kuukaudeksi tykkönään vetäydytte pois maailmasta ja poistutte luostarista ainoastaan silloin, kun teitä siihen kehotan. On teidän yksityisasianne keksiä syy poissaoloonne, ainoastaan nämä läsnäolevat ystävät tietävät olinpaikkanne ja he eivät sitä ilmaise."
"Seuraan teitä, milloin vain haluatte."
"Olkaa sitten valmis viikon kuluttua."
"Eikö ennen?"
"Voitte muuttaa mieltänne!"
"Sitä en tee."
Sen jälkeen siirtyi keskustelu muihin asioihin, mutta Åke pysyi ainoastaan äänettömänä kuulijana; hänen sielunsa ja ajatuksensa täytti se suuri tehtävä, joka häntä odotti.
Isä Laurentius nousi ensiksi; hän sanoi, että häntä odottivat tärkeät tehtävät, kysyi Åke herran asuntoa ja lupasi muutamain päivien perästä käydä lähemmin sopimassa.