"Täytyy kai minun!"
"Näetkös!"… ja tällöin leimahtivat Turon silmät melkein hurjasti. "Hän on minulle niin rakas, ettei kävisi hyvin, jos jokin erottaisi meidät."
Mutta kun Esbjörn sitten jäi yksin, toivoi hän, että tämä päättyisi hyvin.
* * * * *
Muutamia päiviä myöhemmin kutsuttiin tämä uskollinen palvelija linnanpäällikön luo.
"Meidän on teitä kiittäminen siitä, että tuo hullu koiranjuoni tehtiin tyhjäksi", sanoi hän. "Kas tässä!" Hän viittasi pöydälle korkeaan rahakasaan. "Tässä on, mitä saksalaiset ovat saaneet maksaa sekaantumisestaan; teen vain mitä oikein on, kun annan ne sinulle."
"Suurkiitosta!" sanoi Esbjörn.
"No, ota sitten ne!"
"Ettekö tahdo tallettaa ne minulle?"
"Jos sitä haluat."